Kurssin päätöstunnelmat

Kurssi on nyt saatu päätökseen ja kaikki työt hoidettu. Kurssi oli haastava ja toiminnallinen, sekä opettavainen. Demoilla oli mukava käydä jo pelkästään niiden tunnelman vuoksi. Ajan puute oli minusta asia, joka tuli esiin monta kertaa kurssin aikana. Jouduin tekemään lähes kaikki työt kiireellä, sillä en voinut ottaa itselleni lisää kotihommia (ajan ja välineiden puutteen vuoksi). Portfolion tekeminen blogin muodossa oli sekin uusi juttu minulle, mutta tykkäsin tästä todella. Blogi jää minulle muistilapuksi tulevaisuuden varalle. Ajattelinkin, että teen jatkossa esimerkiksi käsitöistä yms. kursseista samanlaisen, niin materiaali ei kerry kansioihin, mutta on silti aina saatavilla.

Demoilla tehtävät työt tein parhaani mukaan ja kokeilin rohkeasti uusia menetelmiä ja koitin imeä itseeni kaiken mahdollisen työelämää varten. Antaisin itselleni arvosanaksi kurssista 3-4.

Sisu on sitä mieltä, että joululoma saa nyt luvan alkaa.

Solumuovipainanta: Tie

Demolle piti tuoda itselle merkityksellisestä paikasta kuva. Valitsin tien joka menee halki kotipaikkani Nakkilan. Minusta kuvassa näkyy kaikki oleellinen Nakkilasta - tie vie pois, mutta tuo myös takaisin. Kuvasta näkyy myös luonto peltoineen ja metsineen sekä kaunis kesätaivas.

Solumuoviin hahmottelin tussilla kuvasta rajaamani ja pelkistämäni kohdan. Hahmotelman painoin kasaan lyijykynällä. Tämän jälkeen sekoitin sopivan värin, jota levitin muovin päälle telalla ja painoin valkoiselle paperille.

Valmis tuotos. Valitettavasti työ on kotiinkuljetuksen aikana hieman kastunut. 

Onnistuminen: Käytöskukkasia

Teimme pika-animaatiot yliopistolle hankituilla iPadeilla. Myönnettökööt se oli kivaa!

Meillä oli aikaan animaation tekoon 1,5 tuntia, joten prosessin kaikki työvaiheet piti tehdä aika vauhdilla. Aiheena oli tehdä vanhan Käytöskukka -lastenohjelman tapainen animaatio. Lisäksi animaatiossa piti käyttää jotakin edellisillä demoilla tehtyä työtä. 

Ideoimme neljän hengen ryhmässä, mitä aihetta alkaisimme käsitellä ja millä tavoin. Näimme selkämme takana tekstiilikäsityön opetukseen liittyviä mallinukkeja ja päätimme ottaa ne animaatiomme henkilöiksi. Alkaessamme ottaa kuvia tarinan juoni sai uusia käänteitä ja hahmot luonteenpiirteitä ja nimet. Opetuksen saa selville katsomalla videon!

Opettaja antoi ohjeeksi, että samaa kuvaa pitää laittaa monta kertaa animaatioon, jotta ne ehtii näkemään itse videossa No emme me sitä ymmärtäneet ennen kuin itse katsoimme aikaansaannostamme, joka vilisi silmien ohi aivan liian nopeasti. Kuvia oli siis lisättävä reilusti. Äänten nauhottaminen tuotti myös pieniä ongelmia. Suurin ongelma oli ajanpuute. Olisimme halunneet tehdä videon paljon tarkemmin, mutta seuraavat tunnit painoivat päälle, joten oli pakko tyytyä vähempään. Muutama lapsus animaation lopulta jäikin. 

Suunnittelu- ja kuvaamisvaiheet sekä "elokuvailltamme" arvionti ja kokoamistapana oli minusta yksi kivoimmista, opettavimmista ja onnistuneimmista prosesesseista. En omista padia, joten niiden käyttö sovelluksineen on minulle uutta (toki älypuhelimen käyttö on kohtuu samanlaista). En ole koulussa tai aiemmiss opinnoissani kuvannut animaatiota, joten senkin tekemiseen sain uutta tietoa. Koko projekti on minusta siirrettävissä alakouluun. Animaation tekoon saa integroitua monilla eri keinoilla muita oppiaineita kuten äidinkielen, musiikin tai vaikkapa ympäristö- ja luonnontiedon. Mieleeni tuli kärsivällisyyttä vaativa projekti, jossa kuvattaisiin esimerkiksi herneenverson kasvua. 

Teimme myö elokuvan. Rauman Meriristissä. Oli jännä huomata miten äänimaisemalla saa luotua tunnelmaa hyvin yksikertaiseen videoon. Valitettavasti elokuvamme on jäänyt jonnekin padien ja internetin väliin, joten sitä ei nyt ole tänne liittää. :/ 

Onnistuminen: Vesiväritekniikat & Maalaus

Demotunnilla käytiin läpi akvarellitekniikoita ja värioppia. Itselleni tuli aivan uutena asiana sinopeerin punaiset yms. ja olinkin ulkona kuin lumiukko demon ajan. Eri tekniikoita (esim. kuiva-, märkä- ja rypistystekniikka) harjoittelimme krokotiilin -tarinan avulla. 

Omaan vesivärimaalaukseen haettiin inspiraatiota Rauman taidemuseosta. Näyttelystä piti etsiä itseä vakuuttava ja ajatuksia herättävä työ. Minä valitsin Sinikka Palosen teoksen Tapahtui. Miehen ja naisen suhde puhutteli minua ja minusta hiilitekniikalla tehty työ oli upea. Viivat ja kotrastit kovan ja pehmeän, mustan ja vaalean, terävän ja tylsän välillä olivat minusta erityisen hienoja. Lisätietoa työstä ei liiemmin löytynyt, joten sain tulkita kuvaa täysin omista lähtökohdistani.

Museokäyntiin liitettiin myös erilaisten keksimiemme värioppipelie esittelyt. Ryhmäni peli mukailia hedelmäsalaattipeliä.  

Idean saaminen tähän työhön ei minusta ollut kovin työlästä, koska teimme hyvää pohjatyötä ennen sitä. Tekniikoiden harjoittelu etukäteen antoi ideoita uudenlaisesta värienkäytöstä ja taidemuseokäynti idean työstä. Lisäksi tehtävänantona oli käyttää jotakin väriopin sääntöä ja akvarellitekniikkaa. 

Halusin omassa työssäni tuoda alkuperäisen työn tavoin esiin vastakohtia. Hahmoista toisen tein kulmikkaaksi ja toisen pyöreäksi. Hahmot ovat myös toistensa vastavärejä. Puihin pyrein saamaan mahdollisimman kirkkaat ja murretut värit. 

Halusin tehdä tummaapuhuvan taustan, mikä tuotti ongelmia muiden työnosien maalaamiseen. Tarvitsin siis opettajan apua ideani toteuttamiseen. Ongelma ratkaistiin niin, että taustan päälle tehdyt muut kuvat taitettiin valkoisella, jotta ne erottuisivat taustasta.

Väriopinsäännöt, akvarellitekniikat ja omalla tavallaan museokäyntikin olivat minulle uutta asiaa, joten tämän prosessin aikana opin paljon. Työstä oli myös mukava saada vastaan positiivisia kommentteja ja niiden vastaanottamista pitää aina harjoitella.

Taidemuseokäynnit itsestään ovat jo käyettävä juttu opetuksessa. Mutta minusta koko projekti eli idean hakeminen museosta ja vapaa toteutustapa vesiväreillä sopii kaiken ikäisten kanssa tehtäväksi koulussa. Väriopin säännöille vielä kun keksisi jonkin krokotiilitarinan tapaisen! :) 

Liiduilla tarinasta kuvaksi

Tehtävänä oli harjoitella liitutekniikoita ja tuottaa lapsuuden tarinasta liitutyö. Harjoittelimme ensin eri liitutekniikoita mm. öljyliiduilla: raapetekniikkaa, hankaustekniikkaa, batiikkitekniikkaa, vesiliukoisilla: laveerausta, ja sabluunatekniikkaa. Tarkoituksena saada tuntumaa työvälineeseen. Pitää muistaa että luonnostelu tehdään samalla välineellä kuin itse työkin.

Varsinaisena työnä oli tehdä itse valitsemallaan liitutekniikalla kuvaksi lapsuuden teksti. Miina ja Manu -tarinat olivat minun lähtökohtanani. Halusin kuvata tunnelmaa ja paikkaa johon yhdistän satuhetket. Vaarini asuu oranssissa talossa ja istuimme mustalla nahkatuolilla, hänen sylissää siskoni kanssa, kuuntelemassa Miinan ja Manun seikkailuja.  

Epäonnistuminen: Savikisu

Savitöitä harjoitellessamme aiheena oli itselle tärkeä satu, laulu tai runo. Kissa veistokseni takana oli Miina ja Manu -tarinat, joita Vaarillani oli tapana lukea minulle. Savest piti mutoilla kolmiuloitteinen veistos, jonka piti sisältää erilaisia pintoja. Työ arvioitiin näettylvaellustekniikalla, eli oma työ jätettiin pöydälle paperin päälle, johon kaverit näyttelyä kiertäessään sai kirjoittaa kommentteja. 

Tämä työ epäonnistui minusta pahiten koko kurssin aikana. Yksi tehtävän kriteereistä oli tehdä kolmiulotteinen veistos, joka puuttuu minun työstäni täysin. Harjoittelimmekin kolmiulotteisten veistosten tekoa ennen varsinaista työtäkin, mutta minulta meni jotenkin aivan ohitse koko kolmiuloitteisuus lähtiessäni muovailemaan työtäni. Kuitenkaan arviointikierroksella kukaan ei ollut tohdinntut mainita, että työ ei ole tehtävänannon mukainen. Olivatko ryhmäläiset kohteliaita vai epärehellisiä?

Muovailu oli mukavaa, jokseenkin jo valmiiksi kuiville käsille puolitoista tuntia saven kanssa oli hieman liikaa. Savitöitä olen tehnyt aikasemminkin peruskoulussa, kuvataidekerhossa sekä lto-koulutuksessa. Erilaisten pintojen tekeminen oli hauskaa ja niitä mielestäni onnistuinkin kuvailemaan työssäni. 

Tämän prosessin aikana opin, savitekniikoita kuten miten tehdään silmät ja nenä kasvoihin. Arvionti tekniikka ei ollut minulle varsinaisesti uusi, mutta en ole tullut ajatelleeksi, että sitä voisi käyttää myös kuviksentöiden arviointiin. Minusta tapa oli hyvä ja aion käyttää sitä tulevaisuudessa.

Savityöskentelyä, voi varmasti käyttää oppilaiden kanssa. Tunneilla olikin puhetta, että joka kerta töitä ei tarvitsisikaan polttaa vaan ne voisivat olla "kertakäyttötavaraa" muovailuvahan tavoin. Tässä tapauksessa saven sijaan voisi käyttää esim. taikataikinaa tai muovailuvahaa. Me liitimme savityön seuraavalla demolla tehtyyn animaatioon. Mielestäni olisikin hyvä opetuksessa ottaa se huomioon, että tehdyt tuotokset olisivat käytössä myös joissakin muissa projekteissa.

Epäonnistuminen on myös asia, joka varmasti tulee eteen sekä omassa työssäni että oppilaiden kokemuksena. Itse ajattelenkin, että aina on oltava varasuunnitelma, jos jokin asia menee pieleen esimerkiksi työ on liian vaikea. Tällöin pitää lennosta keksiä miten tehtävää muokataan, idean heittäminen lennosta on huomattavasti helpompaa jos sitä on edes hiukan suunnitellut etukäteen.

Jos oppilas epäonnistuu työssään niin, että se on todella näkyy ja tulee huomatuksi, miten minun tulisi toimia? Antaa uusi paperi? Yrittää korjata virhe? Olla puuttumatta? Tilanne on hankala, mutta varmaankin toimisin niin, että jos oppilas huomaa itse mokansa ja tulee puheillenin niin annan hänelle mahdollisuuden kokeilla uudelleen. Tosin oppilas voi kaivata huomiota ja positiivista palautetta tulemalla opettajan puheille ja valittamalla työnsä surkeutta. Opettajan pitää olla tuntosarvet herkkinä toimiakseen tilanteen mukaan oikein. 

Kortti vanhalle kuviksen opelle & kuvanmuokkaus

Tehtävänä oli tehdä kortti vanhalle kuviksen opettajalle. Kortin piti kuvastaa omia kuvataiteenopetuksen kokemuksia. Työn sai tehdä millä tekniikalla tahansa. Minun korttini on omistettu luokanopettajalleni, joka opetti minua 3-6-luokilla. Teimme tällaisen työn takoituksena saada aikaan näköharha, jossa kuvaan liitetty pallo liikkuisi aaltojen mukana. Työ oli mielestäni mielekäs, mutta vaati keskittymistä, riippuen paperin koosta. Vanha opettajani sai aivoverenvuodon kesällä, josta nyt on jo hyvin toipunut. Ajattelin, että nämä koukerot kuvaisivat hänen ajatuksiaan kohtauksen ja toipumisen aikana.

Tätä lasten kanssa!

En ymmärtäny ohjeista, että millä ohjelmalla kuvaa pitäisi käsitellä joten latasin koneelle Gimp -nimisen ilmaisen kuvankäisttelyohjelman. Ohjelmaa oli aika haasteellista käyttää, varsinkin kun muokkasia kuvia näin paljon ensimmäistä kertaa. Olisin kaivannut kokeneemman opastusta niin kuvasta olisi saattanut tulla parempi. 

Mutta tykkäsin silti tehtävästä. Todella hauskaa ja voin kuvitella miten lapset tästä innostuvat. Lisäksi rajaaminen vaatii keskittymistä ja hienomotoriikan hallintaa (ainakin minulta kun en keksinyt muuta tapaa kuin kieli keskellä suuta hiiren kanssa rajata kuvaa pikkuhiljaa).Jalat olivat varsinkin todella haasteelliset leikata, koska alkuperäisessä kuvassa seison nurmikolla, juuri tässä kohtaa olisin tarvinnut kipeästi kokeneemman apua. Innostuin tästä ihan tosissaan. Pitääpä opetella lisää paremmalla ajalla!