Epäonnistuminen: Savikisu

Savitöitä harjoitellessamme aiheena oli itselle tärkeä satu, laulu tai runo. Kissa veistokseni takana oli Miina ja Manu -tarinat, joita Vaarillani oli tapana lukea minulle. Savest piti mutoilla kolmiuloitteinen veistos, jonka piti sisältää erilaisia pintoja. Työ arvioitiin näettylvaellustekniikalla, eli oma työ jätettiin pöydälle paperin päälle, johon kaverit näyttelyä kiertäessään sai kirjoittaa kommentteja. 

Tämä työ epäonnistui minusta pahiten koko kurssin aikana. Yksi tehtävän kriteereistä oli tehdä kolmiulotteinen veistos, joka puuttuu minun työstäni täysin. Harjoittelimmekin kolmiulotteisten veistosten tekoa ennen varsinaista työtäkin, mutta minulta meni jotenkin aivan ohitse koko kolmiuloitteisuus lähtiessäni muovailemaan työtäni. Kuitenkaan arviointikierroksella kukaan ei ollut tohdinntut mainita, että työ ei ole tehtävänannon mukainen. Olivatko ryhmäläiset kohteliaita vai epärehellisiä?

Muovailu oli mukavaa, jokseenkin jo valmiiksi kuiville käsille puolitoista tuntia saven kanssa oli hieman liikaa. Savitöitä olen tehnyt aikasemminkin peruskoulussa, kuvataidekerhossa sekä lto-koulutuksessa. Erilaisten pintojen tekeminen oli hauskaa ja niitä mielestäni onnistuinkin kuvailemaan työssäni. 

Tämän prosessin aikana opin, savitekniikoita kuten miten tehdään silmät ja nenä kasvoihin. Arvionti tekniikka ei ollut minulle varsinaisesti uusi, mutta en ole tullut ajatelleeksi, että sitä voisi käyttää myös kuviksentöiden arviointiin. Minusta tapa oli hyvä ja aion käyttää sitä tulevaisuudessa.

Savityöskentelyä, voi varmasti käyttää oppilaiden kanssa. Tunneilla olikin puhetta, että joka kerta töitä ei tarvitsisikaan polttaa vaan ne voisivat olla "kertakäyttötavaraa" muovailuvahan tavoin. Tässä tapauksessa saven sijaan voisi käyttää esim. taikataikinaa tai muovailuvahaa. Me liitimme savityön seuraavalla demolla tehtyyn animaatioon. Mielestäni olisikin hyvä opetuksessa ottaa se huomioon, että tehdyt tuotokset olisivat käytössä myös joissakin muissa projekteissa.

Epäonnistuminen on myös asia, joka varmasti tulee eteen sekä omassa työssäni että oppilaiden kokemuksena. Itse ajattelenkin, että aina on oltava varasuunnitelma, jos jokin asia menee pieleen esimerkiksi työ on liian vaikea. Tällöin pitää lennosta keksiä miten tehtävää muokataan, idean heittäminen lennosta on huomattavasti helpompaa jos sitä on edes hiukan suunnitellut etukäteen.

Jos oppilas epäonnistuu työssään niin, että se on todella näkyy ja tulee huomatuksi, miten minun tulisi toimia? Antaa uusi paperi? Yrittää korjata virhe? Olla puuttumatta? Tilanne on hankala, mutta varmaankin toimisin niin, että jos oppilas huomaa itse mokansa ja tulee puheillenin niin annan hänelle mahdollisuuden kokeilla uudelleen. Tosin oppilas voi kaivata huomiota ja positiivista palautetta tulemalla opettajan puheille ja valittamalla työnsä surkeutta. Opettajan pitää olla tuntosarvet herkkinä toimiakseen tilanteen mukaan oikein.